Mummola

Pihtiputaan Mummolassa lämmitellään puuhellan lempeässä lämmössä ja poristaan kahvikupposen äärellä niin pienistä kuin isoistakin asioista.

Mummola sijaitsee Niemenharjun huikeissa maisemissa, maailman kauneimmaksi kruunatun huoltoaseman, Niemanharjun Matkailukeskuksen pihapiirissä.  Mummola on täynnä tunnelmaa ja historian siipien havinaa, vaikka onkin varusteltu nykyaikaisin laittein.  Mummola on vuokrattavissa Matkailukeskuksesta erilaisiin tilaisuuksiin -kokoukset, pienet perhejuhlat ja illanistujaiset onnistuvat siellä varsin mukavasti.  Suussa sulavat tarjoilut voit tilata Niemenharjun Matkailukeskuksen keittiöstä valmiiksi toimitettuna, eikä Matkailukeskuksen uudet saunatilatkaan ole kaukana.

Lataa esite – Pihtiputaan Mummola – Niemenharjun Matkailukeskus

Mummolan historia

Mummon mökillä on monta tarinaa.

Vankat hirsiseinät ovat kuulleet monia tarinoita. Rukki on kehrännyt keräkaupalla lankaa, uunissa ovat kypsyneet pullat ja paistit. Kiikkutuoli on keinutellut hyvinä ja huonoina päivinä.

Pihtiputaan Mummon mökissä Lamminpäässä voi vielä kuulla sen entisen asukkaan Martta Saastamoisen äänen. Martta oli räätäli, vaatturi ja ompelija. Hän syntyi vuonna 1905 Ristiharjun taloon, joka sijaitsi Niemenharjun matkailukeskuksen vastapäisen pellon takana. Martan äiti Hanna ja maanviljelijäisä Fredrik eli Reetu pyörittivät siellä viisihenkisen perheen arkea. Martan lisäksi perheessä oli toinen tytär, Anna. Poikia oli kolme, Matti, Juho eli Jussi ja Jaakko.

Ristiharjun maista lohkaistiin myöhemmin Lamminpään tontti. Siihen, Lylylammen rannalle, rakennettiin Ristiharjun tallin hirsistä talo, jossa Martta asui ensin äitinsä ja nuorimman veljensä Jaakon kanssa. Hanna hoiti kahta lehmää, joille oli rakennettu pihalle pieni navetta. Kun äiti kuoli ja Jaakko lähti opiskelemaan, mökki jäi Martalle.

Poljettava Singer ja kaunis kädenjälki

Pienessä punaisessa mökissä oli kaikki, mitä Martta tarvitsi. Hän oli saanut ompelutaitonsa alun perin suvun perintönä isänsä veljeltä, joka oli räätäli ja jakoi Martalle oppejaan. Lisäksi Martta kävi vuosia töissä räätäli, vaatturimestari ”Tatu” Taavetti Launosen vaatturiliikkeessä Turpeelan Kolmiossa Pihtiputaan kirkolla.

Parhaiten Martta muistetaan kuitenkin siitä, että hän ompeli kotonaan kaikille, jotka häneltä vaatteita tilasivat. Moni toi kankaat mukanaan, ja poljettava Singer lauloi tiuhaan. Lamminpään tuvan kangaspuissa syntyi paitsi mattoja, liinoja ja pyyhkeitä myös vaatekankaita esimerkiksi villakangastakkeihin – ainakin omiksi tarpeiksi.

Mökki tulikin monille kyläläisille tutuksi vaatteiden sovitusreissuilta. Kesäaikaan Martta kävi lähiympäristössä ompelemassa ja viipyi usein monta päivää samassa talossa. Esimerkiksi Luomalan taloon Koliman toiselle puolelle Martta haettiin veneellä Niemenharjun rannasta. Talvella hänen piti olla kotona lämmittämässä, joten silloin hän ompeli aina kotona.

Hänen käsissään kankaat saivat uuden elämän leninkeinä, miesten pukuina, jakkupukuina, hameina. Hän taitoi kaikenlaisten vaatteiden tekemisen, ja monenlaisia kaavoja pyöri hänen pöydällään. Jälki oli ainutlaatuisen tarkkaa. Sana äärettömän siististä ja kauniista kädenjäljestä kiiri, ja asiakkaita riitti. Siihen aikaan ei valmisvaatteita ollut, joten tunnolliselle tekijälle oli kysyntää.

Pettämätön silmä näkyi sisustuksessa

Lamminpään mökki ei ollut Martalle vain työpaikka, vaan myös lämminhenkinen koti. Jokainen kävijä tunsi olevansa tervetullut, ja lapsetkin Martta huomioi aina. Hänen pettämätön silmänsä näkyi kodikkaassa sisustuksessa, jossa hän suosi kauniita, selkeitä ja raikkaita värejä.

Matot hän kutoi itse, verhot olivat usein siniraidallisia. Sininen olikin hänen lempivärinsä. Hänen omat vaatteensa olivat aina huoliteltuja ja linjakkaita jakkupukuja, hameita ja paitapuseroita. Hänen itselleen tekemänsä villakangastakit olisivat nykymuodinkin mittapuulla tyylikkäitä klassikoita.

Martta laittoi ruokaa hellalla, ja vieraille hän tarjosi milloin kunnon lettivehnästä itse leipomastaan paksusta pitkosta, milloin maukasta kuivakakkua.

Polkupyörällä Martta polkaisi aina tarvittaessa kirkonkylälle. Säännöllisiä käyntejä vaati esimerkiksi kirkkokuoroharrastus. Sotavuosina Martta oli lottana.

Mökillä on vielä paljon annettavaa

Vuonna 1969, kun Martta oli nykyisen mittapuun mukaan eläkeiässä, hän muutti Kajaaniin veljensä Jaakon perässä. Myös Matti-veli asui Kajaanissa, mutta oli jo kuollut, kun Martta tuli kaupunkiin. Ennen lähtöään Martta myi Lamminpään talonsa Laitisen sisaruksille Bertalle, Mirjalle ja Kaisalle. Sisarukset asuivat Lamminpäässä 31 vuotta ja myivät talon kunnalle, kun muuttivat kirkonkylän keskustaan. Sen jälkeen mökki oli tyhjänä siihen asti, kunnes kunta osti sen ja kunnosti Pihtiputaan Mummon mökiksi.

Röttelöltä näyttänyt mökki ”löytyi”, kun Niemenharjun matkailukeskusta alettiin rakentaa vuonna 2015 ja rakennustöiden vuoksi jouduttiin raivaamaan metsikköä. Löytö herätti kunnan päättäjät miettimään, että mökillä olisi vielä paljon annettavaa niin pihtiputaalaisille kuin kaikille Pihtiputaalla kävijöille.

Martan jäljiltä se sopiikin oivasti nykyiseen tarkoitukseensa, ja yhtä lailla Martassa meillä on hyvä Mummon esikuva. Hänet muistetaan mukavana ja reiluna ihmisenä, jonka kiva huumori kevensi tilanteita ja napakkuus sai asiat järjestymään.

Pihtiputaan Mummo

Keskustie 9
44800 Pihtipudas

Mummon Manageri

Elina Mäkinen

040 714 4505

manageri@pihtiputaanmummo.fi

mummo@pihtiputaanmummo.fi

Yhteistyössä